Tämä vuosi poikkeaa alullaan monessakin asiassa edeltäjistään. Maailmanpolitiikan kalansaalista en tässä lähde perkaamaan. Niiden vonkaleiden lisäksi olen kiinnittänyt huomioita ruokalehtien erilaiseen tammikuuhun. Perinteisestihän vuoden ensimmäisessä numerossa kerrotaan miten laitat helposti ja edullisesti kevyttä arkiruokaa, jolla joulukilot jäävät muistojen joukkoon. Tänä vuonna kevyiden ruokien rinnalle ovat voimalla nousseet kasvisruuat. Muiden muassa Glorian ruoka&viini (1/2017) ja K-Ruoka (1-2017) ovat vuoden avausnumeroissaan näyttävästi esitelleet runsaasti erilaisia kasvisruokia ja –reseptejä.
Olen jo vuosia päättänyt lisätä kasvisruuan osuutta perheemme ruokavaliossa. Aikeet ovat aina kaatuneet laiskuuteen. Muuta selitystä ei ole tarjolla. Reseptien puutteeseen ei voi vedota. Netti on reseptejä pullollaan ja kirjastosta löytyy toinen toistaan herkullisemmin kuvitettuja reseptikokoelmia. Vuonna 2016 perinteisten kasvisraaka-aineiden rinnalle ponnistivat jalostetut kasvisproteiinilähteet, puhutuimpina Nyhtökaura ja Härkis. Nämä ovat osaltaan nostaneet kasvisruokaa kansan huulille. Mediassa seurattiin Nyhtökauran saatavuutta ja samalla tuli osoitetuksi, että suomalaiset osaavat jonottaa muutakin kuin ilmaisia ämpäreitä.
Ensimmäisen Härkis-kokeiluni tein syksyllä. Valmistin siitä spagettikastiketta. Lopputulos näytti jauhelihakastikkeelta, kuten tuotteen kehittäjien tarkoitus on epäilemättä ollutkin. Nostin kastikepannun tarjolle ja ilmoitin ruokana olevan spagettia ja kastiketta. Kuusivuotias neiti otti lautaselleen sekä spagettia että kastiketta. Maistettuaan ensimmäisen haarukallisen hän katsoi minua syvälle silmiin ja sanoi vakavalla äänellä: ”Nyt minä olen todella pettynyt. Haluan tavallista ruokaa. Haluan jauhelihaa”. Sillä hetkellä minulle valkenivat sekä imitaatioruokien hyödyt että haitat. Koska tuote näytti tutulta ja turvalliselta jauhelihakastikkeelta lapsi maistoi sitä ilman sen kummempaa kyselytuntia. Mutta maun ollessa tavallisuudesta poikkeava, iski pettymys kahta kovempana. Yritin perustella kasvisruokien lisäämistä liharuokia pienemmillä ympäristövaikutuksilla. Vastaus oli tyly: ”Minä en halua syödä kasviksia enkä mitään neulasia. Minä haluan lihaa!” Mielipide tuli kerralla selväksi.
En tietenkään näin helpolla luovuttanut. Päätin lähteä testaamaan Härkiksen lisäämistä asteittain. Eli siis osa jauhelihaa ja osa Härkistä. Ensimmäisenä testiruokana tein enchiladoja. Ne eivät kohdanneet hyljeksintää vaan saivat osakseen ylistävää palautetta. Koin onnistuneeni. Kyllähän Härkiksen maistoi, kun tiesi mitä makunysturöillään etsi, mutta kaiken kaikkiaan maut olivat sopusoinnussa keskenään.
Toiselle testikerralle löysin kaupasta maustamattoman Härkiksen lisäksi myös texmex- ja bbq-versiot. Valitsin enchiladoihin texmex-maustetun.
Tällaisella reseptillä aloitin perheemme ruokamatkan kohti vahvempia kasvisruokia:
Texmex Härkis toimi enchiladoissa erittäin hyvin. Mausteet peittivät hyvin vienon herneen maun, jonka maustamattomasta pystyy tunnistamaan. Käsittääkseni tämä on juuri sitä paljon peräänkuulutettua sekasyöjien lihankäytön vähentämistä. Yhdestä jauhelihapaketista tuleekin yhden ruokalajin sijasta kaksi.
Tuomas Pelto-Huikko