Oikopolut

Selaa tuotteita

Lue puurhanhoidon artikkeleita

Lue ekoasumisen artikkeleita


Etsi lähin Biolan-jälleenmyyjäsi

Jälleenmyyjähaku


Biolan Oy – pääkonttori

Käyntiosoite: Lauttakyläntie 570, 27510 Eura
Postiosoite: PL 2, 27501 Kauttua, avoinna arkisin: 8–16

Jälleenmyyjille

Tilauspalvelu: (02) 5491 666, arkisin klo 8–16,myynti@biolan.fi

Kuluttajille: 

Tuoteneuvonta puhelimitse: 0600 16999, arkisin klo 9–12 (50 senttiä minuutti + paikallisverkko tai matkapuhelumaksu)

2.6.2016

Ensikosketus Ugandaan

Kuten Hannamaija blogissaan jo kertoi, kävimme viikon matkalla Ugandassa tutustumassa Unicefin Uniwash -hankkeeseen, jossa Biolan on omalla panoksellaan mukana.

Päällimmäisenä oli tietysti Uniwash, jolla pyritään parantamaan sikäläisten lasten koulunkäyntimahdollisuuksia kehittämällä koulujen saniteettiolosuhteita. Toiseksi matka antoi oivallisen mahdollisuuden avartaa maailmankatsomusta, oppia ajattelemaan asioita eri näkövinkkelistä ja ymmärtää miksi mikin on juuri niin kuin on. Havainnoimalla asioita ja ympäristöä sain vastauksen moniin kysymyksiin. Heräsi uusia kysymyksiä, joita en tiennyt olevan olemassakaan.

Näin monen asian olevan huonosti, jotkut hyvin huonosti, mutta ilahduttavan moni huomio antoi lupauksen paremmasta tulevaisuudesta. Ajattelin ottaa asiat niin kuin ne ovat ja taivastella ja sulatella niitä sitten jälkeenpäin, jos on aihetta.

Ensimmäinen uusi asia ja erilaisuus kotomaan meininkiin verrattuna oli, kun saavuimme yöllä Ruandasta Kampalaan. Hotellista ei enää saanut ruokaa. Kerroin piipahtavani ulkona katsomassa, jos joku paikka olisi vielä auki. Respa hiukan katsoi oudosti ja sanoi hotellin oman oppaan lähtevän mukaan. Lähdimme ja hotellialueen portilta tuli vielä toinen saattaja konepistooli kainalossa. Kohta käsitin mistä on kyse. Maailma hotellialueen ulkopuolella oli aivan toinen kuin hotellissa. Ei tehnyt mieli viipyä pilkkopimeydessä kovin kauaa ja palasimme takaisin. Saattajien läsnäolon pystyi toteamaan vain kuulohavaintojen perusteella. No, onhan se nakkikioskilla käyminen Suomessakin kuulemma öisin vaarallista.


Kampalan nakkikioskia haeskellessa.

Seuraava päivä kuluikin sitten autossa matkalla Guluun, Pohjois-Ugandaan. Kertomista riittäisi pienen novellin verran, mutta kuvat tekevät sen paremmin.


Monenmoista kulkijaa...


...oli siellä...


...Kaamasen tiellä...


...matkalla pohjoiseen.


Niilin latvavesien ylitys.

Kouluihin tutustuessamme olimme taas uudenlaisten asioiden edessä. Runsaan 1200 oppilaan koulussa oli koekäytössä Uniwashin käsienpesuhanojen prototyypit.. Ne olivat tosi suosittuja ja ahkerassa käytössä. Paranneltavaa protoissa tietysti aina riittää. Käymäläasioissa kehitettävää olisi enemmänkin.


Käsienpesu ei näyttänyt mitenkään vastentahtoiselta.


Koulun keittola ulkoa...


...ja sisältä. Kuulemma noin 1200 annosta/päivä.

Vierailimme myös useissa paikallisissa yrityksissä luodaksemme jonkinlaisen kuvan paikallisista olosuhteista. Totta kai ero oli valovuosia länsimaihin verrattuna, mutta toimivaan muovin ruiskupuristustekniikkaankin törmäsimme.

Viikko oli opettavainen. Huomasin matkan aikana aina uudestaan ajattelevani globaalia eriarvoisuutta eri maanosien välillä. Pakolaisvirrat maasta ja maanosasta toiseen tuskin vähenevät, mikäli asiassa ei saada muutosta aikaiseksi.

Sellaisen ympäristöllisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän toiminnan aikaansaaminen ei pitäisi olla mahdotonta. Tavoitteena ei voi olla pikavoittojen tekeminen, vaan kestävien ja pysyvien elinkeinojen luomista, jotka tähtäävät elinolosuhteiden parantamiseen ja luonnonvarojen harkittuun hyödyntämiseen. Todellinen kehitysapu on enemmänkin yhdessä tekemistä ja eri tahojen osaamisen yhteen saattamista kuin rahan lahjoittamista.

Pekka Kariniemi