Viherkaton tekeminen esimerkiksi huussiin, roskakatokseen tai puuliiteriin on nopea tapa saada ihana, visuaalisesti näyttävä yksityiskohta elävöittämään koko pihan ilmettä. Viherkattoja on tehty ympäri maailmaa jo vuosisatoja ja yhtä sen perinteisimmistä muodoista, turvekattoa, on käytetty aikanaan Suomessakin saunojen, navettojen ja aittojen katteena.

Jos haluaa helppohoitoisen ja karujakin olosuhteita kestävän ratkaisun, kannattaa viherkaton kasvilajeiksi valita esimerkiksi maksaruohot. Ne ovat sopivan matalia, eivät tarvitse paljon vettä ja menestyvät vaatimattomissa ja ankarissakin olosuhteissa. Syksyllä ne antavat lisäksi katolle hienon syysvärityksen.

Katon kaltevuus ja kantavuus

Katon kaltevuudella on viherkaton toimivuuden kannalta suuri merkitys. Kaltevuus vaikuttaa vedenpoistoon, kasvualustan paksuuteen ja sen paikallaan pysymiseen. Riittävällä kaltevuudella varmistetaan se, että vesi ei seiso katolla. Suositeltavin kaltevuus vedenpoiston ja kasvien viihtyvyyden kannalta on 2 % - 5 % (1:50 - 1:20).

Viherkatto pyritään tekemään mahdollisimman ohuilla rakennekerroksilla. Viherkaton kerroksista tuleva lisäpaino täytyy ottaa huomioon kantavissa rakenteissa. Kattorakenteet on mitoitettava kantamaan viherkatosta aiheutuvien kuormien lisäksi myös muut normaalirasitukset, kuten lumi- ja ajoittaiset vesikuormat. Turvekaton painoksi voidaan määritellä noin 150 kg/m², kun kasvualustana on käytetty esimerkiksi 15 cm:n kerrosta Biolan Istutusmultaa tai Turvemultaa.

Maksaruohokaton teko

Esimerkiksi huopakatteen päälle voi maksaruohokaton tehdä seuraavilla ohjeilla

1. Asenna katon reunoihin räystäslaudat, eli tee viherkaton kerroksille kehikko.
2. Laita kehikon pohjalle, huopakatteen päälle sopiva pala patolevyä (tunnetaan rautakaupoissa myös nimellä perusmuurilevy ja sokkelilevy).
3. Patolevyn päälle laitetaan suodatinkangas, joka niitataan patolevyyn ja räystäslautoihin kiinni muutamasta kohdasta.
4. Räystäslaudoista muodostuneeseen kehikkoon tehdään koolaukset, eli välilaudat, jotka jakavat sen pienempiin osiin. Koolaus estää kasvualustan vyörymisen pois katolta.
5. Seuraavaksi suodatinkankaan päälle laitetaan noin 5 cm:n kerros kevytsoraa. Kevytsorakerros toimii salaojana, eli vaikka vettä sataisi runsaamminkin, kasvien juuret eivät joudu kärsimään liiasta vedestä. Kevytsora sitoo myös vettä itseensä, jonka se luovuttaa kasvien käyttöön kuivina ajanjaksoina. 
6. Kasvualustan syvyys määräytyy istutettavien kasvien perusteella. Koska maksaruohot viihtyvät niukissa, kuivissa olosuhteissa, ohut ja ilmava, turvepitoinen kasvualusta riittää. Kevytsoran päälle laitetaan noin 5 - 10 cm Biolan Istutusmultaa.
7. Nyt päästään istuttamaan! Maksaruohot kannattaa istuttaa hieman normaalia tiheämpään, koska se ehkäisee pintamullan valumista ja tuulieroosiota. Näin ne myös peittävät alustan nopeammin.
8. Kastellaan kevyesti. Maksaruohokatto selviää kuivistakin kesistä ilman kastelua, kasvit saattavat vain tällöin jäädä kooltaan hieman pienemmiksi. Oikein pitkinä kuivakausina maksaruohokattoa voi hieman kastaa, jottei kasvusto kuivu pois kokonaisuudessaan.
9. Hoitotoimenpiteitä jatkossa: maksaruohot eivät tarvitse leikkausta, eivätkä lannoitusta, mutta niitä voi kalkita noin neljän vuoden välein. Maksaruohokattoon mahdollisesti tulevat kaljut läikät kasvavat yleensä itsestään umpeen kasvien levitessä. Läikkiä voidaan myös paikata maksaruohosilpulla, jota voidaan tehdä vahvasta kasvustosta repimällä. Parhaiten tämä onnistuu touko-syyskuun aikana. Jos katolle kertyy syksyllä täysin peittävä lehtikerros, kannattaa se poistaa samoin kuin talvisin saattaa olla tarvetta poistaa liian suuri lumikuorma.

 

Erilaisia kasvivaihtoehtoja

Maksaruohokattoon sopivia kasvilajeja ovat esimerkiksi:

• keltamaksaruoho (Sedum acre) keltainen kukinto kesä-heinäkuussa
• valkomaksaruoho (Sedum album) valkoinen kukinto kesä-heinäkuussa
• lusikkamaksaruoho (Sedum spathulifolium) siniharmaa lusikkamainen lehdistö, kirkkaankeltainen kukinto kesäkuussa
• kamtsatkanmaksaruoho (Sedum kamtschaticum) sahalaitaiset lehdet, oranssinkeltainen kukinto heinä-elokuussa
• kaukasianmaksaruoho (Sedum spurium) lehdet tumman punaruskeat, valkoinen tai punainen kukinto heinä-elokuussa 
• turkestaninmaksaruoho (Sedum ewersii) lehdet siniharmaat ja pyöreät, tumman ruusunpunainen kukinto elo-syyskuussa 
• siperianmaksaruoho (Sedum aizoon) kullankeltainen kukinto heinä-elokuussa 
• mongolianmaksaruoho (Sedum hybridum) keltainen kukinto heinä-elokuussa 
• alppimehitähti (Sempervivum montanum) ruusukkeiset tyvilehdet, vaaleanpunainen kukinto heinä-elokuussa 
• seittimehitähti (Sempervivum arachnoideum) ruusukkeiset tyvilehdet, ruusunpunainen kukinto heinä-elokuussa 
• kattomehitähti (Sempervivum tectorum) ruusukkeiset tyvilehdet, vaaleanpunainen, tummaviiruinen kukinto heinä-elokuussa

 

  

Viherkatolla voi vaihtoehtona maksaruohoille kasvattaa myös esimerkiksi aurinkoisemmassa paikassa viihtyviä kotimaisia niitty- ja ketokasveja. Tuttujen keto- ja niittykukkien lisäksi katolla viihtyvät muun muassa monet sarat (Cyperaceae), nadat (Festuca), röllit (Agrostis), nurmikat (Poa) ja yrttikasvit.

Viherkatolle soveltuvat myös varpukasvit, jotka tuovat katolle lisäksi kaunista syysväriä. Myös jotkin pienimmät pensaslajit, kuten kanerva (Calluna vulgaris), variksenmarja (Empetrum nigrum) ja sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi) soveltuvat katolle istutettaviksi.

Varjoisalle katolle voi tehdä sammal-maksaruohokaton, tai kokeilla vaikka kieloa (Convallaria majalis), rentoakankaalia (Ajuga reptans), rönsyansikkaa (Waldsteinia ternata) tai valkoapilaa (Trifolium repens).