Uuden kasvimaan paikaksi valitaan pihalta aurinkoinen ja lämmin kohta, jossa ei seiso vesi. Aurinko parantaa kasvisten makua ja kohottaa niiden vitamiinipitoisuutta. Kasvimaa on hyvä sijoittaa myös tuulilta suojattuun paikkaan, koska kylmät tuulet jäähdyttävät maan ja toisaalta kesän lämmin tuuli nopeuttaa maan kuivumista. Pihasta mitataan sopivan kokoinen ala, josta poistetaan kivet, nurmikko ja rikkakasvit. Jos kasvimaa tulee nurmikon keskelle, alue rajataan nurmikon leviämisen estämiseksi reunanauhalla, kiveyksellä tai laudoilla. Maa muokataan noin 20 cm syvyydeltä. Ennen maanparannustoimenpiteitä mitataan maan happamuus eli pH apteekista tai puutarhamyymälöistä saatavilla pH-liuoskoilla. Uuden kasvimaan tarkan ravinnetilan selvittämiseksi voidaan ottaa maanäyte joka lähetetään Viljavuuspalveluun määritettäväksi. Viljava maa ei ole itsestään selvyys vaan vuosia kestäneen kärsivällisen hoidon ja luonnonmukaisen maanparannuksen tulos. Luonnonmukaisten lannoitteiden ohella maan kasvukuntoa voidaan parantaa huolellisella ojituksella, kalkituksella sekä erilaisilla maanparannusaineilla.
Vihannestarhan kasvit viihtyvät, kun maan happamuus on pH 6–7. Poikkeuksena on peruna, joka ei helposti kärsi maan liiallisesta happamuudesta, vaan viihtyy hyvin pH-alueella 5,5–6. Perunaruven torjumiseksi liian emäksiseen puutarhamaan voidaan lisätä kalkitsematonta Perusturvetta. Jos maan pH-arvo on liian matala tai korkea, muuttuvat eräät ravinteet vaikealiukoiseen muotoon, eivätkä kasvit pysty ottamaan niitä maasta. Happaman maan pH:ta voidaan nostaa kalkitsemalla Puutarhakalkilla, joka levitetään ennen maan muokkausta. Peruskalkitukseen happamille maille kasvimaan perustamisvaiheessa suositellaan 4–10 kg puutarhakalkkia/10 m². Happamuuden poisto savi- ja multamailla vaatii enemmän kalkkia kuin keveillä hiekka- ja hietamailla. Tuhkaa ei nykytietämyksen mukaan suositella lainkaan syötävien kasvien kasvualustan kalkitukseen korkeiden raskasmetallipitoisuuksien vuoksi. Säännöllinen luonnonlannoitteiden käyttö vähentää maan kalkitustarvetta. Erillistä ylläpitokalkitusta ei tarvita lainkaan, jos lannoitukseen käytetään säännöllisesti Biolan Yleislannoitetta. Yleislannoiterakeisiin on lisätty ylläpitokalkitukseen tarvittava määrä kalkkia; kalkinlevitys hoituu näin nopeasti ja tasaisesti lannoitelevityksen yhteydessä.
Laihoille hiekka- ja hietamaille sekä savisille maille käytetään maanparannukseen kalkittua ja lannoitettua turvetta. Kasvuturve nostaa maan humuspitoisuutta ja parantaa siten maan mururakennetta. Hiekka- ja hietamailla turve lisää myös ravinteiden- ja vedenpidätyskykyä. Kevätmuokkauksen yhteydessä turvetta levitetään 100–200 litraa/10 m² ja maa jyrsitään. Pitkäaikaisemman maanparannusvaikutuksen saa käyttämällä TurveMultaa tai Puutarhan Mustaa Multaa. Maan humusvaroja voidaan lisätä myös säännöllisellä luonnonlannoitteiden käytöllä. Yksi 25 litran säkillinen Biolan Luonnonlannoitetta tuo maahan yhtä paljon orgaanista ainetta kuin 200 litraa kasvuturvetta. Hyvää maanparannusainetta on myös valmis tai puolivalmis komposti, jota voidaan käyttää 300–500 litraa/10 m². Puolivalmis komposti olisi parasta muokata maahan jo syksyllä tai käyttää kesällä katteena kasvimaan pinnalla. Jos halutaan laskea maan pH-arvoa, käytetään maanparannukseen kalkitsematonta perusturvetta. Jäykät savi- ja hiesumaat tarvitsevat humuksen lisäksi hiekkaa ilmavuuden parantamiseksi. Hiekkaa levitetään 2–5 cm kerros kasvimaan pinnalle ennen maan muokkausta.
Nurmesta käännetylle tai hyvin laihalle puutarhamaalle voidaan antaa kerralla melko voimakas peruslannoitus, joka parantaa maan ravinnetasoa. Peruslannoitukseen voidaan käyttää vain pitkävaikutteisia luonnonlannoitteita. Biolan Yleislannoite ja Luonnonlannoite ovat pitkävaikutteisia lannoitteita, joilla on vuosiakin kestävä lannoitus- ja maanparannusvaikutus. Luonnonlannoitteiden ravinteet vapautuvat kasveille käyttökelpoiseen muotoon maan pieneliötoiminnan avulla. Sopiva käyttömäärä on 30–50 litraa/100 m².
Kaali ja purjo istutetaan toukokuun puolivälin jälkeen, jotta ne saisivat riittävän pitkän kasvuajan. Taimet esikasvatetaan tai ostetaan valmiina. Kylvövihannekset, kuten porkkana, lanttu, punajuuri ja salaatit, kylvetään touko-kesäkuun vaihteessa, kun maa on vielä kosteaa. Kylvöpaikka kannattaa harata viikko ennen kylvöä nopeasti itävien siemenrikkakasvien torjumiseksi. Kylmänarkojen kasvien, kuten kurkkujen ja kurpitsojen, taimet istutetaan kesäkuussa hallaöiden mentyä. Arat kasvit voi peittää hallaharsolla. Myös kaali, porkkana ja retiisi kasvatetaan hallaharson suojissa, jotta ne säästyisivät tuholaishyökkäyksiltä. Jos halutaan koko kesä hyvää keräsalaattia, kylvös uusitaan kerran kuukaudessa; keräsalaatin kasvuaika on noin 7–8 viikkoa. Samoin retiisi ja tilli kylvetään useammassa erässä.
Kumppanuuskasvit lisäävät satoa
Tietyt kasvit kasvavat erityisen hyvin vierekkäin. Tämä hyvä vaikutus voi johtua useista tekijöistä. Typpeä sitovat palkokasvit luovuttavat typpeä muiden kasvien käyttöön. Naapurikasvi voi myös antaa tuulensuojan aremmalle kasville ja näin toimii hyvänä naapurina. Oikein valitut kumppanuuskasvit saattavat myös vähentää tuholaisten aiheuttamia vahinkoja. Esimerkiksi voimakkaasti tuoksuvat yrtit, samettikukat, tomaatti ja sipuli harhauttavat tuhohyönteisiä tehokkaasti. Kun tämä ominaisuus huomioidaan kasvitarhaa perustettaessa, voidaan sadon laatua ja määrää parantaa. Osa kasveista myös erittää juurillaan aineita, jotka tappavat tuholaisia tai pitävät ne loitolla. Hyötykasviyhdistys on kerännyt tietoa kasveista, jotka voivat torjua tuholaisia tai viihtyvät muuten hyvin yhdessä.
