Eksyinpä taas eilispäivänä pariin puutarhamyymälään, mikä oli tietysti virheliike. Eihän sieltä tyhjin käsin ulos lähdetty, eikä varsinkaan rikkaampana kuin tullessa. Toisaalta olen lohduttautunut jälleen kerran sillä, että maksaisi se golfinpeluukin sievoisen summan, ja monet muutkin harrastukset käyvät huomattavasti enemmän kukkaron päälle. Tämä on tämänhetkinen selitykseni törsäämiselle, ja siitä pidän kiinni. Toinen asia on sitten se, mihin kaikki uudet ihanuudet puutarhassa sijoittaa, sillä tilakin on rajallinen. Odysseus pelastui aikoinaan seireenien houkutuksilta sitomalla itsensä laivan mastoon, ehkä pitäisi yrittää jotain samanlaista: turvavyö tuplasolmuun ja lapsilukko päälle, milloin puutarhaliikkeen kyltti alkaa houkuttelevasti häämöttää horisontissa.

Koska vielä eilen matkaa taitettiin kuitenkin kahlitsemattomana, tarttui mukaan yhtä sun toista “ihan pakko saada”-kasvia. Pehtoorikin lisää vettä myllyyn esittelemällä kaikenlaista mahdollista, joka on minulta saattanut jäädä huomaamatta (rakas ystäväni Nina on kouluttanut miehestään Kultaisen Noutajan, joka ymmärtää aina tuoda matkoiltaan jotain mukavaa puutarhaan, ja Pehtoori vaikuttaisi olevan samalla tiellä).

Basilikapuu

Rungollinen basilika oli uusi tuttavuus, ei syötävää sorttia, mutta aivan upeasti kukkiva ja ennen kaikkea huumaavasti tuoksuva kaunotar. Talvettaminen lienee haasteellista, mutta mikäs sen parempi yllyke hullulle! Rungollinen ja viehko on myös tomaatin ja perunan sukulainen kesäkoiso (Solanum Rantonnetii). Kukkakin on kuin perunalla, sininen vain.

Kesäkoiso

Laakeripuu lähti myös mukaan, joten talvella kuistilla saattaa olla tungosta. Olivat muuten keksineet istuttaa koriin erilaisia yrttejä käyttötarkoituksen mukaan, ja ajattelin välittömästi kopioida idean. Mikä olisi mukavampi tuliainen puutarha- tahi ruokaharrastajalle kuin Parvekepalsta täytettynä timjamilla, oreganolla, basilikalla, rosmariinilla ja laakerilla? Koko komeuden voisi nimetä vaikkapa “Välimeren tuuleksi”, tai sitten voisi valita koriin esim. grillaukseen sopivia yrttejä “Grillimestarin yrttitarhaksi”. Sievä merkkitikku tai kortti resepteineen toimittaisi mainiosti “etiketin” virkaa. Tuoksuva, kaunis ja syötävä lahja vaikkapa mökkiviemisiksi sen iänikuisen peflettisetin sijaan.

Sateiden ansiosta puutarha on vihreä ja hyvässä kasvussa, mutta kosteuden myötä myös kotilot paisuvat niin määrässä kuin koossakin. Isot löllykät piileskelevät lehtien suojassa, ja lähettävät sinänsä söpöt, vaan tuhoisat minikokoiset jälkeläisensä kasvustoa nakertamaan. Noihin vihulaisiin ei tunnu tehoavan mikään muu kuin kumisaapas kokoa 37 (minun tapauksessani), mutta ei sitä oikein tunne itseään eläin- tai luonnonystäväksi talloessaan pieniä, limaisia sarvipäitä. Vaan minkäs teet, luonnonlakihan se on: syö tai tule syödyksi. Sanoisin, että mieluummin niljaskat kuin minun salaatinlehteni.

Luonto hehkuu täyteläisin värein, ja nyt tuntuu sydänkesä kunnolla alkavan. Tuhat vihreän sävyä korostamassa perennojen jalokiven sinistä, keltaista ja punaista, ja kaiken tämän kruunaavat jalojen syreenien yltäkylläisen raskaat viimeiset kukinnot. Ja juhannusruusujen huumaava tuoksu, joka iltahämärissä kertoo ilman kalenteriakin, että se on mittumaari nyt. Seitsemän niityn kukkaa tyynyn alle, ja eikun uneksimaan rakkaastaan. Hyvää ja aurinkoista juhannusta.