Viime viikonvaihteen messut Tampereella kertoivat ainakin sen, että puutarhainnostus ei osoita laantumisen merkkejä, pikemminkin päinvastoin. Tietenkin paikalla oli paljon asiaan kuuluvaa markkinameininkiä ja kaikilta messuilta tuttua krääsää, mutta myös runsaasti mullantonkijaa kiinnostavaa tietoa ja tavaraa. Puutarhan kyselytunnilla, jota allekirjoittaneella oli ilo vetää, tulivat esille ne tavalliset, mutta ah, niin ikuiset kysymykset aitojen ja omenapuiden leikkaamisesta, puutarhan kutsumattomien vieraiden häädöstä sekä kasvitautien nujertamisesta. Kohtuullisen hyvin raatimme kysymyksiin löysi vastauksia, vaikkakin kotiloiden, muurahaisten ja sepäntoukkien hyökkäyksiin ei vieläkään löytynyt ratkaisua – ei niin, että sitä olisi kukaan tosissaan odottanutkaan.

Väsynyt mutta onnellinen juontaja huokaisee hetkisen Biolanin osastolla

Biolanin osastolla ihastuttivat tomaatit ja yrtit, kukassa olevat kesäkurpitsat ja munakoisot sekä itämaiset vihannekset. Pari sanaa kasvusäkistä: koska se ilmeisesti on edelleenkin monelle tuntematon, voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa että toimii! Kasvihuoneessani kasvoivat viime kesänä rinnan tomaatit mullassa kasvualtaassa ja kasvusäkissä, ja säkin taimet kukoistivat lajitovereitaan vihreämpinä ja satoisampina. Myös altakastelusysteemi säkkiin oli minulla koekäytössä, ja homma pelitti kuin unelma. Kasvusäkki ja muutama taimi on lähtenyt tuliaisiksi monelle kiitolliselle ystävälle… Luulin, että säkki on kaikille harrastajille tuttu, mutta koska näin ei ilmeisesti ole, on syytä levittää ilosanomaa.

Lähiruoka ja luomupuoli tuntui myös kiinnostavan kävijöitä, ohjelmalavalla sain jututtaa kolmea kunnon raaka-aineiden puolesta liputtavaa keittiömestaria, Chez Dominiquen Hans Välimäkeä, Tampereen Masuunin Mikko Kauttoa, ja vannoutunutta lähiruoan puolesta puhujaa Heikki Ahopeltoa. Kaksi edellämainittua herraa valmistivat myös ruokaa paikan päällä, ja hyvän näköistä olikin (siis ruoka – ja miksei myös miehetkin). Sanon hyvän näköistä, koska maistaminen ei elintarvikelainsäädännön takia ole mahdollista, vaan messuilla valmistettu ruoka on lähinnä myrkkyyn rinnastettavaa ongelmajätettä, kuten Hans Välimäki kuivahkosti (syystäkin) totesi. Välillä tulee mieleen, että kuinkahan sitä oikein selvittiin hengissä ennen näitä hygieniasäädöksiä. Mutta kuten sanoin, hyvältä näyttivät mm. kyytönmaitovanukas, Sällvikin hieho ja eri tavoin valmistetut kasvikset.

Mitä muuta? Kompostointiasiaa, tuttuja ja uudempia kesäkukkia sekä perennataimia. Ihanat ja moninaiset pionit kiinnostivat myös. Töissä kun olin – ja tiiviisti! – en ehtinyt ihan kaikkeen mielenkiintoiseen perehtyä, mutta ymmärsin, että vieraat olivat tyytyväisiä messujen antiin. Sisällä lämpimässä vihreyden keskellä oli mukava kuljeskella, kun ulkona jaksoi sataa oikein luntakin.

Ensimmäiset sinivuokot

Sitä oli tullut tänäänkin, aamulla maa oli valkoinen, mutta toisaalta kevät ei anna periksi, vaan ensimmäiset sinivuokot puskevat esiin! Samoin kiurunkannukset, skillat ja lumikellot. Ruohosipulin sänki on vielä milleissä mitattavissa, ja parsannuppuja saa odotella, mutta kyllä se sieltä! Koleassa säässä on se hyvä puoli, että vielä uskaltaa napsia omenapuista ylimääräisiä oksia pois. Viiniköynnökset Zilga ja Bianca ovat jo isolla silmulla kasvihuoneessa, ja keltavuokot odottelevat vielä sen tilkan, ennen kuin aukaisevat aurinkoiset kukkansa. Se on kevät.

Kevätkeiju on unohtanut mekkonsa nurmelle

P.S. Lämmin kiitos kaikille osanotosta Ilmin poismenon johdosta. Kissaton koti ei tunnu ihan kodilta, mutta kai kaikkeen tottuu.

Olin tänään vieraana MTV3:n aamuohjelmassa, puhumassa puutarhanhoidosta, kuinkas muutenkaan. Seuraavaan ohjelmaan oli tulossa vieraaksi Arno Kasvi, ja lämpiön puolella ehdimme vaihtaa muutaman sanan kumpaakin lähellä olevasta aiheesta. Olimme yhtä mieltä siitä, että puutarhaharrastajien innokas ja ahkera joukko tekee arvokasta työtä kokeillessaan ennakkoluulottomasti uusia lajikkeita paikoissa, joissa niiden ei ole uskottu menestyvän, tai johon niitä aikaisemmin ei ole tohdittu kokeilla. Itse asiassa ilman heitä moni onnistuminen olisi jäänyt kokematta. Myös julkisten puutarhojen sekä viheralueiden hoitajat ovat hyötyneet näiden – siis teidän – uskalikkojen toimista. Hyvä, hyvä!

Tällä viikolla kutsuvat puutarhamessut Tampereella, huomisesta perjantaiaamusta aina sunnuntaiehtooseen saakka. Olen paikalla juontajan työssä, mutta eiköhän siinä tule vähän tutustuttua tämän kevään uusiin tuuliinkin puutarhapuolella. Pehtoori lupasi lähteä mukaan, ja saattaa olla, että kantajaa jo sunnuntaina tarvitaankin – ei siis rouvalle, vaan uusille hankinnoille. Tulkaapa nykäisemään hihasta, jos satutte paikalle, on aina mukava vaihtaa ajatuksia ihan naamakkainkin.

Viikko on muuten kulunut hieman murheellisissa merkeissä, sillä pääsiäisterveisetkin teille lähettäneen Ilmi-kissan yhdeksän elämää on nyt käytetty, ja hän menehtyi yllättäen sunnuntaiaamuna. Samana päivänä puhkesivat ensimmäiset krookukset kukkaan, ja kultasivat yhteisten vuosien muistot. Seitsemäntoista niitä vuosia ehti kertyä, ja jokaisesta olen kiitollinen. Ilmi oli kunnon työteliäs maatiaiskissa, ja epäilemättä taivaalliset hiiret saavat nyt kyytiä.

Suolaa lohifile n. 30 min ennen savustamista, paloittele annospaloihin tai savusta file kokonaisena. Käytä savustamiseen omenapuupurua, jos sitä on. Tässä reseptissä pintaan on ripoteltu vielä sinapinsiemeniä ennen savustamista. Sekoita salaatti mieleisistäsi aineksista, käytä eri värisiä ja makuisia salaattilajikkeita. Sekoita vinaigrette salaattiin juuri ennen tarjoamista.

Omenavinaigrette:

1½ dl omenatuoremehua (4 rkl kokoonkeitettynä)
1 rkl hunajaomenaviinietikkaa
1 tl Dijon-sinappia
4 rkl öljyä
½ tl sokeria
ripaus suolaa
2-3 kierrosta mustapippuria myllystä

Keitä omenamehu noin puoleen. Lisää jäähtyneeseen mehuun viinietikka, sinappi ja sokeri, sekoita joukkoon öljy. Mausta suolalla ja pippurilla

Pääsiäisen sateet ja leudot säät tekivät tehtävänsä: hanget ovat huvenneet suurelta osin, ja kohta alkaa vihertää. Naapurinrouvan tulppaanien lehtirullat ovat jo hyvällä alulla, eteläseinustalla kun ovat. Pekka Pouta väitti tänään maan olevan täällä etelärannikon tuntumassa jo paljaana, mutta hän ei ole ilmeisesti käynyt meidän pihallamme, sillä täällä ainakin lunta vielä riittää.

Mutta omena- ja päärynäpuiden kevätleikkaukset on syytä tehdä nyt, ennenkuin lämmin sää ja kevätaurinko innostaa silmut puhkeamaan. Ja siihen leikkaushommaanhan on tunnetusti yhtä monta neuvoa kuin on leikkaajaakin. Olen saanut seurata läheltä ammattilaisen tekemän omenapuun leikkauksen, enkä siltikään voi väittää hallitsevani hommaa, temppu ja miten se tehdään on sen verran monipiippuinen. Onneksi peruuttamattomia vahinkoja saa aikaan vain hyvin radikaaleilla toimenpiteillä, ja sellaisiin rohkeuteni ei anna myöten (ja hyvä niin). Esimerkiksi sen kuuluisan vanhan kansan (aiheesta lisää blogissa “Sanoo vanha kansa“…) ohje siitä, että latvuksen läpi pitäisi leikkauksen jälkeen pystyä heittämään karvahattu, jää kyllä minulta tekemättä, eikä vain siksi, että garderoobini ei pidä sisällään kyseistä päähinettä. Lohdutukseksi itselleni ja muille empiville puutarhureille toteankin, että kyllä ne ammattilaisetkin joidenkin oksien kohdalla aprikoivat, leikatako vai eikö leikata.

Oiva ja kattava teos omenapuusta ja sen hoidosta on puutarhaneuvos Anssi Krannilan ja Anne Paalon kirja “Omenapuu“. Sieltä löytyy tietoa lajikkeista, historiasta, leikkauksesta ynnä muusta hedelmätarhuria askarruttavasta asiasta. Itse perehdyin vanhan omenapuun jalontamisen saloihin alustavasti viime keväänä, kun ymppäsin siemenomenapuuhun jaloja versoja, Konsta oli lajike. Yhdeksällä oksalla yritin ja kolme otti kiinni, saa nähdä kuinka monta selvisi talvesta, vai tyssäsikö Konstan parempi valssi ennätyspitkään pakkasjaksoon. Aion jatkaa tänä keväänä, tarkoituksenahan olisi jalontaa koko puu pikkuhiljaa. Hauskaa ja mielenkiintoista puuhaa, suosittelen lämpimästi!

Syysviirun häkään menehtynyt merenelävä

Pikku vinkki: leikatut omenapuun oksat ovat tietysti silputtuna oivaa ainesta kompostiin, mutta muutakin hyötykäyttöä olen keksinyt. Omenapuu sopii nimittäin erinomaisesti savustuspuuhiin, siitä tulee savustettavaan ruokaan jalo, makeahko ja täyteläinen aromi. Ainakin osa karsituista oksista kannattaa siis vuolla tai silputa talteen savustuspuruiksi, pikkupussi omenapuupurua olisi varmaan mukava mökkituliainen myös kalastavalle kaverille. Meillä ei enää muuta purua käytetäkään. Omenateemaa jatkaa myös seuraava resepti, omenapuulla savustettu lohi ja omenavinaigrette-salaatti.

Keskiviikkona 31.3. Helsingin Sanomien pilapiirroksessa poliisimies tulee ulos kuulusteluhuoneesta ja sanoo toiselle poliisille: “Se väittää ettei se ole ottanut vastaan kuin korkeintaan jotain puutarhatuotteita”. Nauratti. Tässä viitattiin tietysti Ilkka “Ike” Kanervan synttärien kohdalla esille tulleisiin lahjusepäilyihin, ja toisaalta aiempiin aktiviteetteihin tekstiviestinnän alueella. Mietin hetken, pitäisikö meidän “oikeiden” puutarhaharrastajien olla iloisia vai tuohtuneita tavasta, jolla entinen ministerimme nosti pari vuotta sitten puutarhahoidon lööppeihin tavalla, joka hakee vertaistaan hortonomian historiassa. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tässä voidaan soveltaa monen muunkin poliitikon ja julkkiksen kohdalla todettua: ei sen väliä mitä puhutaan, kunhan puhutaan, pääasia, että nimi on oikein. Joten ei yksi Kanerva puutarhaa pahenna, vaikka olenkin edesmenneen äitini kanssa samaa mieltä siitä, että kanerva kuuluu metsään eikä lainkaan puutarhaan.

Helsingissä järjestettiin viime viikolla isot messut, joista osa oli omistettu puutarhalle. Monet ammattilaiset puhuvat puutarha- ja pihamessuista hieman nuivaan sävyyn massatapahtumana, mutta minulle ne tuovat mieleen lapsuuden markkinat Kristiinankaupungin torilla. Messut tuli siis nähdyksi, ja hyvinhän siellä sai taas aikansa kulumaan. Puolet siitä tosin meni jutellessa puutarhapuuhista tuttujen ihmisten kanssa, melkein joka käytävällä tuli vastaan joku, jonka kanssa oli vaihdettava kuulumiset. Siis kaiken kaikkiaan sopivassa suhteessa tietoa, uusia ideoita, sosiaalista seurustelua, kaffenjuontia ja markkinatunnelmaa.

Tukholman puutarhamessut näin keväällä ovat yleensä aina kuuluneet ohjelmaan, mutta tänä vuonna aikataulu ei taida antaa myöten siihen. Onneksi Tampereen Puutarhamessut 16.-18.4. tulevat sitten sitäkin tutummiksi, olen siellä mieluisassa puuhassa juontajan ominaisuudessa nuo kolme päivää. Ohjelma vaikuttaa monipuoliselta ja runsaalta, paljon asiantuntijoita, esitelmiä ja työnäytöksiä. Hyötykasvipuoli tuntuu olevan sielläkin vahvasti esillä, ja sehän passaa.

Pehtoorini on paitsi erinomainen puutarhaorja, myös komeaääninen baritoni, joten oopperassa tulee käydyksi suht usein ihan työnkin puolesta. Pari viikkoa sitten näimme Kansallisoopperassa Verdin “Naamiohuvit“. Juonessa on triangelidraamaa ja valtapeliä oikein olan takaa, ja dramaattisessa yöllisessä kohtauksessa sankarittaren täytyy rakastajansa unohtaakseen etsiä ja syödä taikayrtti, joka kasvaa hirttolavan luona. Mitä tässä kohdassa tekee katsomossa istuva puutarhaihminen? Ei mieti hetkeäkään traagisia tapahtumia tai sopraanon vuodattamaa dramaattista aariaa, vaan aprikoi kuumeisesti, mikä mahtaa olla tuo nimeltä mainitsematon maaginen yrtti! Kotiin päästyämme salapoliisityön ja googlettamisen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että kyseessä täytyy kuvauksen ja kasvupaikan perusteella olla alruuna. Että näin, tärkeimmät ensin uupperassakin…

Viime viikolla oli juttua “Puutarhurin vuosi”-kirjasta. Tarkistin vielä kustantajalta tuon uuden painoksen kohtalon, ja sieltä kerrottiin, että tulossa on, mutta aikataulu ei ole ihan varma, keväälle yritetään, mutta voi olla, että menee syksyyn. Näin sitä koetellaan maankääntäjäin kärsivällisyyttä.

Saunan rapulta oli sen verran lumi sulanut, että Ilmi-kissasta sai napatuksi keväisen kiirastorstain kuvan. Nyt siis kaikille oikein aurinkoista ja rauhallista pääsiäistä!

Hyvää pääsiäistä, toivottaa Ilmi 17v.